astmaatikko
hengitys

Sujuuko hengitys?

Psykologinen hätä, ahdistuneisuus, masennus, paniikkihäiriö, jännitys, uupumus, voimakkaat tunnereaktiot ja kipu vaikuttavat monella tapaa kehoomme, myös hengitykseemme. Huono työasento osaltaan vaikeuttaa myös hengittämistä. Monet sairaudet voivat taas aiheuttaa hengitysvaikeuksia (astma, sisäelin sairaudet). Hengityksemme muuttuu pinnalliseksi ja epätasapainoiseksi edellä mainittujen tekijöiden vaikutuksesta. Pinnallinen hengitys on epätaloudellinen tapa hengittää ja pitkään jatkuessa ihmiselle voi kehittyä erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia.

Hengityselimistön toiminta ja tehtävät

Keskushermoston ydinjatkeessa säädellään ja ohjataan hengitystoimintoja sekä hengityksen rytmiä osittain. Kun hengitämme pinnallisesti, stressaamme ja oireilemme psykosomaattisesti, sympaattinen hermosto aktivoituu ja hengitystiheys kasvaa. Veren happoemästasapainoon tulee muutoksia, koska hiilidioksidia poistuu elimistöstä liikaa. Hengityksen tihentyessä sydämen syke nousee. Psykosomaattisten oireiden vaikutusta hengitykseen on vaikea tutkia tai löytää, jolloin ihminen voidaan leimata luulosairaaksi, mikä ei auta tilannetta.

Hengitystiet

Hengitystiet koostuvat ylä- ja alahengitysteistä. Ylähengitystiet muodostuvat suuontelosta, nenäontelosta, nielusta ja kurkunpäästä.  Alahengitystiet muodostuvat henkitorvesta ja keuhkoista. Ylähengitysteiden tehtävänä on muokata sisään hengitettyä ilmaa lämmittämällä ja kosteuttamalla ilmaa. Toisena tehtävänä on vieraspartikkeleiden pääsyn pysäyttäminen, poimimalla suurimmat niistä nenäkarvoihin.

Värekarvat ja lima

Hengitysteissä on myös värekarvoja ja limaa, joka kuljettaa ilmasta tulleet epäpuhtaudet, tulehdussolut sekä mikrobit kohti nielua ja mahaa keuhkojen sijasta. Mahalaukun happamuus tappaa niistä suurimman osan. Limassa olevat musiinit tekevät limasta liukasta. Musiinit ovat rakenteeltaan suuria sokeroituja valkuaisaineita, ne ovat välttämättömiä värekarvojen toiminnalle. 

infektio

Tulehdustila

Tulehdustilassa musiinien toiminta häiriintyy ja nesteiden eritys lisääntyy. Liman mukana on muun muassa mikrobeja. Tulehdustilassa limaa kutsutaan rääksi. Kun räkää erittyy liikaa, värekarvatoiminta lamaantuu, joka aiheuttaa hengitysteissä tukkoisuutta. Yskiminen ja niistäminen silloin auttavat saamaan räkää pois tukkimasta hengitysteitä. Liman seassa voi olla hieman räkää normaalitilanteessakin, koska pieniä tulehdustiloja on koko ajan, nämä eivät kuitenkaan aiheuta mitään sen enempää ja tilanne korjaantuu nopeasti.

Miten hengitämme normaalisti?

Sisään hengityksessä käytämme pallealihasta (m. diaphragma) ja ulompia kylkiluulihaksia (m. intercostalis externi). Kun pallealihas supistuu, se painuu alaspäin laajentaen samalla keuhkoja. Ulommat kylkiluulihakset kohottavat rintakehää ylös ja sivuille. Uloshengityksessä pallealihas ja ulommat kylkiluulihakset rentoutuvat. Hengitystekniikoilla voidaan tehostaa etenkin uloshengitystä ottamalla mukaan sisemmät kylkiluulihakset ja vatsanseudun lihakset.

"Levossa ihminen hengittää normaalisti noin 12-15 kertaa minuutin aikana. Rasituksessa hengitysfrekvenssi voi nousta 50-70 kertaan minuutissa."

Nenähengityksessä ilman lämpötilaa ja kosteutta voidaan säädellä paremmin. Kuitenkin kuormittavassa liikunnassa ilmaa ei tule riittävästi keuhkoihin vain nenän kautta, tällöin joudumme hengittämään suun ja nenän kautta yhtaikaisesti. Kun ilma on hengitetty sisään, se päätyy kurkunpään kautta henkitorveen. Tästä se jatkaa matkaansa keuhkoputkiin ja lopulta keuhkorakkuloihin. Keuhkorakkuloissa on paljon hiusverisuonistoa.

Ergonomia, liikunta ja hengitys

olkapään venytys

Ergonomiaan tulisi kiinnittää huomiota etenkin nyt kun teemme paljon etätöitä kotona. Vääränlainen asento kuormittaa paljon ylävartalon lihaksia. Istuessa yläselän pyöristymistä sekä pään työntymistä eteen tulisi välttää. Muuten lihasten aineenvaihdunta heikkenee ja kudoskalvot liimaantuvat kiinni toisiinsa. Huonon asennon jatkuessa pitkään nikamien rakenne muuttuu, jolloin nikamasolmut alkavat madaltua etuosasta. Lisäksi lihaskireydet aiheuttavat liikerajoituksia ja asentovirheitä, jolloin syvään hengittäminen on vaikeampaa. Hyvä lihastasapaino ja liikkeiden hallinta on äärimmäisen tärkeää taukojumppia unohtamatta.

Liikunta ja astma

Itse sairastan astmaa. Olen kuitenkin osallistunut useamman kerran hiihtomaratoneille ja muihin tapahtumiin. Harrastuksiini kuuluu hiihto, pyöräily, juoksu, uinti sekä lihaskuntoharjoittelu erilaisin välinein. Astma ei ole juurikaan haitannut liikuntaharrastuksiani, kunhan se on tasapainossa. Kevät ja talvikaudella huomaan tarvitsevani enemmän astmalääkkeitä, kesällä ja syksyllä pärjään välillä miltei ilman avaavia lääkkeitä.

Liikunta on äärimmäisen tärkeää astmaatikoille. Hengityselimistöä harjoitetaan hengästyttävällä liikunnalla. Astmaatikko voi liikkua täysipainoisesti ja jopa vaativalla tasolla. Hyvä fyysinen kunto lisää elimistön vastustuskykyä sekä nopeuttaa toipumista infektioista ja sairauden pahenemisvaiheesta. Hengästyttävä ja hikoiluttava liikunta tehostaa keuhkotuuletusta ja liman poistumista. Samalla hengityslihakset vahvistuvat tehostuneen hengityksen seurauksena sekä rintakehän liikkuvuus ja ryhti paranevat.
 

Liikunta aerobisella kynnyksellä

Tällä tasolla hengitys alkaa kiihtymään suhteessa voimakkaammin kuin hapen kulutus, jolloin keuhkotuuletusta joudutaan lisäämään, että hiilidioksidia saadaan poistettua. Keskeisin tekijä tässä on veren laktaatti- ja vetyionipitoisuuksien nousu. Tämä aiheuttaa hiilidioksiditasojen nousun verenkierrossa. Happamuuden lisääntyminen lisää keuhkotuuletusta.

Liikunta anaerobisella kynnyksellä

Tällä tasolla veren laktaattipitoisuus ja vetyionipitoisuudet alkavat nousta tasolle, mikä edelleen kiihdyttää hengitystä. Laktaatteja ja vetyioneja alkaa kertymään lihaksiin ja verenkiertoon, keho ei enää kykene poistamaan niitä hapettamalla. Happamuus lisääntyy tällöin kehossa ja olo tuntuu epämukavalta ja lihakset ”jäykistyvät”.

Lähteet