Vanhukset

Ikääntyneiden aliravitsemus

Artikkelin kirjoittaja: Sini Tuomi, sairaanhoitaja, kuntoutusohjaaja ja personal trainer (FIHF).

Tutkimusten saralta tiedetään, että kotona, vanhainkodeissa ja sairaaloissa asuvien ikääntyneiden ravitsemustila on heikko. Kasvanut riski aliravitsemukseen on hyvin suuri yli 60-vuotiailla ikääntyneillä.

"Aliravitsemus on hyvin yleistä ikääntyneillä"

Erilaisia tutkimuksia ikääntyneiden aliravitsemuksesta on tehty paljon. Tässä artikkelissa pohdin syitä aliravitsemukselle sekä sen seurauksia. Lisäksi pohdin erilaisia ratkaisuja ravitsemuksen parantamiseen. Käytin lähteinä tässä muutamaa hivenen vanhempaa, mutta mielestäni hyvää tutkimusta sekä muutamaa uutta tutkimusta.

"Kotihoidon rooli kasvaa"

Kun kotona asutaan yhä pidempään, kotihoito tulee olemaan tulevaisuudessa tärkeässä roolissa ennaltaehkäisemään sairauksia sekä ylläpitämään toimintakykyä. Iäkkäät ihmiset tarvitsevat kotiin apua, ohjausta ja tukea, jotta arki sujuisi mahdollisimman hyvin. Uudella teknologialla ja apuvälineillä voidaan parantaa kotona asuvien vanhusten toimintakykyä ja elämänlaatua, mutta ohjausta ja seurantaa uusien teknologialaitteiden ja apuvälineiden käyttöön otossa tarvitaan. Voisivatko kenties sairaanhoitajat, kuntoutusohjaajat, fysioterapeutit, hyvinvointivalmentajat tai personal trainerit olla näitä henkilöitä, jotka tukevat toimintakykyä ja hyvinvointia tulevaisuudessa yhdessä tiiminä? Moniammatillinen yhteistyö on mielestäni tärkeää. Kilpailua eri ammattiryhmien välillä pitäisi mielestäni vähentää ja pohtia enemmänkin yhteistyö mahdollisuuksia, joista hyötyvät niin ikääntyneet kuin ammattilaisetkin.

"Heikko ravitsemus lisää riskejä"

“Heikon ravitsemustilanteen tiedetään lisäävän sairastavuutta, pidentävän
sairaalajaksoja ja aikaistavan palveluiden tarvetta, mikä kasvattaa sosiaali- ja
terveyspalveluiden kustannuksia” (Engelberg, M. 2018.)

Erilaiset sairaudet, kuten dementia, nielemisvaikeudet ja ummetus ja heikentynyt toimintakyky johtivat todennäköisemmin huonoon ravitsemustilaan. (Suominen, Merja 2007, 11.)

"Aliravitsemuksen tunnistaminen on vaikeaa"

Hoitajien kyky tunnistaa heikentynyt aliravitsemus on huono ja ravitsemushoitoa annetaan vähän. Ruokapäiväkirjojen pitäminen ja niiden analysointi ja keskustelut ryhmissä voi auttaa parantamaan ikääntyneiden ravitsemuksta esim. hoitolaitoksissa. Ikääntyneiden energian saanti ja joidenkin ravintoaineiden saanti on suosituksia alhaisempaa, vaikka tarjottu ruoka sisältää riittävästi energiaa ja ravintoaineita. D-vitamiinilisää saavien osuus vanhainkotiasukkaista on pieni. Hoito- ja ruokapalveluhenkilökunnan ravitsemuskoulutuksella olisi todennäköisesti myönteinen vaikutus iäkkäiden dementia potilaiden ravitsemukseen (Suominen, Merja 2007, 11.)

"Aliravituilla kuolleisuus on suurempaa"

Sairaalahoidon pituus, reseptien määrä ja infektioiden ja sairauksien vakavuus olivat suurempia aliravituilla potilailla. Yksi sairaalahoidossa oleva potilas viidestä on aliravittu. Aliravittujen potilaiden sairaalahoidon pituus oli huomattavasti pitempi, uusia reseptejä kirjoitettiin enemmän, infektioita esiintyi useammin ja sairaudet olivat vakavampia näillä potilailla kuin ei-aliravituilla (Edington ym. 2000, 193.)

"Hyvä ravitsemus kohentaa elämänlaatua"

Iäkkäät, jotka kokivat yleisen elämänlaatunsa paremmaksi, myös ravitsemuksen tila oli parempi. Näin todettiin myös Engelbergin pro-gradu tutkielmassa. Elämänlaatu koettiin myös paremmaksi sosiaalisessa ulottuvuudessa. Tilastollisesti tutkimuksessa ei pystytty kuitenkaan riittävästi osoittamaan ravitsemuksen yhteyttä fyyysiseen, psyykkiseen ja ympäristö-ulottuvuuteen. Kuitenkin väestötasolla ravitsemustilan parantaminen voisi kohentaa iäkkäiden ihmisten elämänlaatua, jolloin myös yhteiskunnallisessa mielessä terveydenhuollon palveluiden käyttö vähentyisi ja kustannuksissa säästettäisiin. (Engelberg, M. 2018.) 

Hyvällä ravitsemuksella voidaan pienentää potilaiden infektioriskiä ja sairauksien vakavuutta, kuten myös sairaalassa olopäiviä. (Edington ym. 2000, 194-195.)

"Omien ravitsemusongelmien tunnistaminen on vaikeaa"

Omien ravitsemusongelmien tunnistaminen on iäkkäälle vaikeaa. Kun ruokahalu on huono, iäkäs voi kokea syövänsä hyvin, mutta energiansaanti voi olla silti liian alhainen ja paino laskee sekä toimintakyky heikkenee. Näkisin, että ongelmana on etenkin se, että ruokahalun pienentymisen myötä annoskoot ovat yhä pienenpiä, jolloin energiaa saadaan liian vähän. Myös proteiinien saanti voi olla liian alhaista. Ikääntynyt tarvitsee riittävästi proteiineja, jotta lihaskatoa voitaisiin hidastaa. Kun lihaksisto heikkenee, samalla heikkenee myös toimintakyky.

Aliravitsemuksen terveydelliset haitat tunnetaan kohtuu hyvin, mutta aliravitsemuksen ja iäkkäiden ihmisten elämänlaadun välisiä yhteyksiä on toistaiseksi tutkittu vielä vähän (Engelberg, M. 2018).

"Ravitsemuksen tilaa kuvaavat testit käyttöön"

MNA-testin ja muiden hyvien ravitsemustilaa kuvaavien testin käyttöä tulisi lisätä sekä myös henkilökunnan koulutusta testien käyttöön ottoon.

Ikääntyneen ravitsemuksen arvioinnissa MNA-testiä käyttämällä ja henkilökuntaa kouluttamalla voitaisiin parantaa ikääntyneiden ravitsemuksen tilaa. D-vitamiinilisä on myös hyvin tärkeää ikääntyneellä ehkäisemään osteoporoosia ja murtumia.

"Tiedon jakaminen on tärkeää"

Virike-/ kerhotoimintaa lisäämällä voidaan välittää paremmin tietoa teknologialaitteiden ja apuvälineiden tarjonnasta ainakin niille, jotka haluavat osallistua tämän tyyppiseen toimintaan. Osa ikääntyneistä ei osaa kertoa tarpeistaan, jolloin tarvitaan jokin henkilö, joka osaa analysoida toimintakykyä sekä arvioida omassa ympäristössä liikkumisen esteettömyys ja turvallisuus. Tämän lisäksi hyvä toimintakyky ja sen parantaminen sekä hyvä ravitsemus ovat tärkeässä asemassa kotona asumisen mahdollistajana.

Iäkkäille ihmisille tulisi järjestää tilaisuuksia, joissa heillä olisi mahdollisuuksia saada kattavaa ja oikeaa tietoa ravitsemuksesta. Tietoa voitaisiin jakaa erilaisissa harrastekerhoissa, kuten kuntosaleilla ja liikuntakerhoissa sekä käsityökerhoissa ym. ikäihmisille suunnatuissa palveluissa. Ravitsemuksen merkitys tulisi ymmärtää jo siinä vaiheessa, kun ravitsemuksen tilan on vielä hyvä. On vaikeampaa lähteä korjaamaan ravitsemusta, kun toimintakyky on jo heikentynyt huonosta ravitsemuksesta johtuen. Erilaiset ruoanlaittoon liittyviä kerhot ja kurssit voisivat olla hyödyllisiä, kuten myös konkreettisin esimerkein laaditut luennot ja ohjaustilanteet. Terveellisillä ravintotottumuksilla ja aktiivisella elämänotteella voidaan tukea ikääntyneen ihmisen toimintakykyä ja parantaa elämänlaatua (Enberg, M. 2018.)

"Sydänystävällinen ruokavalio"

Sydänystävällisellä ruokavaliolla on monia hyviä vaikutuksia. Sen on todettu ehkäisevän myöhäisiän dementian esiintymistä ja vähentävän alzheimerin taudin riskiä. Hyvä toimintakyky kohentaa ikääntyneiden ihmisten elämänlaatua. Hyvän ravitsemuksen seurauksena myös vastustuskyky paranee, sairaudet vähenevät, lääkkeiden tarve vähenee ja sairauksista toipuminen nopeutuu. 

Kun ihminen saa riittävästi ravintoa yleinen jaksaminen ja vireystila huomattavasti paranee. Energisenä on helpompi lähteä liikkeelle, suoriutua päivittäisistä toimista, Tällöin myös elämän nautinnollisuus kohenee ja mieliala sitä myötä.

Kotihoidon piirissä olevien iäkkäiden määrä tulee tulevaisuudessa vain lisääntymään. Tämän vuoksi iäkkäiden aliravitsemukseen ja sen riskiin tulee suhtautua vakavasti. Iäkkäiden ihmisten hyvinvoinnin tukeminen ja terveyden edistäminen on äärimmäisen tärkeää omassa ympäristössä tapahtuvaa ennaltaehkäisevää kuntotusta.

liikunta

Sinnasport palvelu:

Ikääntyneiden aktivointi (lue lisää).

 

Lähteet:

Engelberg, M. 2018. Ravitsemuksen yhteys kotihoidossa olevan iäkkään henkilön elämänlaatuun. Pro gradu-tutkielma. Jyväskylän yliopisto.

Tuomi, S., Ylitupa, A. & Viitanen, S. 2008. Ikääntyneiden aliravitsemus ja infektiot. Opinnäytetyö. Turun ammattikorkeakoulu.

Suominen, Merja 2007. Nutrition and nutritional care of elderly people in Finnish nursing homes and hospitals [viitattu 29.1.2008]. Saatavissa https://oa.doria.fi/handle/10024/28176

Edington, J; Boorman, J; Durrant, E.R;Perkins, A; Giffin, C.V; James, R; Thomson, J.M; Oldroyd, J.C; Smith, J.C; Torrance, A.D; Blackshaw, V; Green, S; Hill, C.J; Berry, C; McKenzie, C; Vicca, N; Ward, J.E & Coles, S.J 2000. Prelevance of malnutrition on admission to four hospitals in England. [viitattu 30.1.2009]. Saatavissa http://www.sciencedirect.com/science?_ob=ArticleURL&_udi=B6WCM-45FKN49-8&_user=10&_rdoc=1&_fmt=&_orig=search&_sort=d&view=c&_acct=C000050221&_version=1&_urlVersion=0&_userid=10&md5=d820ba42a4d642444425fda9de956515


Scroll Up