Sini Tuomi FIHF personal trainer

Sini Tuomi,

FIHF Personal Trainer, ortopedinen sairaanhoitaja ja kuntoutuksen ohjaaja sekä aktiiviurheilija

SYÖMISKÄYTTÄYTYMISEN ONGELMAT

nayttokuva-6

Ulkonäköpaineet, fitness-buumi, erilaiset muotidieetit ja rasvattoman kehon ihannointi ovat vieneet ihmiset ulkonäkökeskeisyyden kehään, jolloin harrastetaan pakonomaista liikuntaa yltiömäärin sekä tarkkaillaan ruokavaliota mikrogramma tarkkuudella.

"LIIKUNNAN ILO ON UNOHTUNUT"

Tarvitsemme mallia sellaisesta terveellisestä elämästä, missä ei tarvitse olla yhtään mitään, mutta voi olla mitä tahansa. Ja se, jos mikä, tukee tervettä kasvua ja kehitystä. Syömishäiriöistä kärsivät korvaavat aterioita ravintolisillä. Oikean ravinnon korvaaminen proteiinivalmisteilla on tavallinen häiriösyömisen oire.

"SYÖ MONIPUOLISESTI"

Proteiinilisäravinteet ovat hyvä ”välipala” liikunnan jälkeisen palautumisen ja lihaskasvun optimoinnin kannalta, mutta eivät saisi korvata monipuolista aamupalaa, lounasta tai päivällistä. Jos valmisteita käytetään, pitäisi tietää, mitä valmistetta syödään, kuinka paljon ja milloin. Tällaisissa asioissa kannattaa usein kääntyä asiantuntijan puoleen.

Syömiskäyttäytymisen ongelmalla tarkoitetaan syömistä, joka heikentää hyvinvointia, terveyttä ja kuntoilun näkökulmasta suorituskykyä. Anoreksia ja bulimia ovat tunnetuimpia ja vakavimpia syömiskäyttäytymisen ongelmia.

 

Syömisen tulisi olla vapautunutta, reilua ja monipuolista, joka tukee hyvinvointia ja terveyttä. Syömisen ongelmat usein tulevat ilmi mm. makeanhimoisuutena, laihdutushalukuisuutena, nopeina painon muutoksina ja syömisen kikkailuina. Syömisen säännöt, syömisen hankaluus, painoon tai syömiseen liittyvät päivittelyt tai suoranainen ahdistuneisuus tai poikkeuksellisen vähäinen syöminen yhteisissä tilaisuuksissa/tiloissa ovat eräitä yleisiä häiriintyneen syömisen tunnusmerkkejä.

"Kaikkien tulisi oppia, miten syödään paremmin tekemättä syömisestä tai painosta sen suurempaa numeroa tai tunteita heiluttelevaa muuttujaa."

"Anoreksian ja bulimian sekä terveen syömiskäyttäytymisen välimaastossa on paljon ongelmallista syömistä, jotka voivat jatkuessaan muuttua hyvinkin vakaviksi sairauksiksi."

ESIINTYVYYS JA ETIOLOGIA

Noin 6 – 7 % suomalaisnaisista sairastaa syömishäiriön alle 30-vuotiaana. Lisäksi on arvioitu, että jopa joka kymmenennellä naisella on jossain elämänsä vaiheessa syömishäiriöoireilua ja joka viidennellä on syömiseen tai omaan kehonkuvaan liittyviä häiritseviä ajatuksia. Miesten ja poikien syömishäiriöitä on vaikeampi tunnistaa.

 

Alla olevasta taulukosta käy hyvin ilmi ruotsalaisaineiston tuloksia. Tutkimuksessa oli mukana 2584 10-18 vuotiasta nuorta. Epätyypillistä syömistä esiintyy 10-18 vuotiaista 38%, bulimiaa 36% ja Anoreksiaa 22%. Epätyypillistä anoreksian muotoa esiintyi suurella osalla nuorista kaikista ikäluokista.

 

 nayttokuva-1
Taulukko 1. Syömishäiriöt eri ikäryhmissä 2012 julkaistussa ruotsalaisainestossa. OSFED=EDNOS=kaikki epätyypilliset ahmintahäiriöt (BED, AN & BN). Epätyypillinen AN=epätyypillinen anoreksia. Epätyypillinen BN=epätyypillinen bulimia. Epätyypillinen BED=epätyypillinen ahmintahäiriö.

 

Espanjalaisessa väestötutkimuksessa (Larranaga ym. 2012), seurattiin noin 190 000 henkilöä kymmenen vuoden ajan.

 

Anoreksia oli nuorimpien sairaus, bulimia nuorten aikuisten ja epätyypillinen syömishäiriö (EDNOS/OSFED) 35-45-vuotiaiden sairaus.

 

Yllättävää tutkimuksessa oli, että epätyypillinen anoreksia oli yleisin syömishäiriö yli 45-vuotiailla.

 

Syömishäiriön kehittymiseen vaikuttavat monet tekijät, kuten ongelmat lapsena sekä ahdistuneisuus ja masennus. Lapsuuden traumat johtavat usein ongelmiin hallita tunteita tai tunteiden epätasapainoon. Nämä puolestaan ovat kytkeytyneet syömishäiriöiden psykopatologiaan.

 

Hyperaktiivisuus ja rajoittunut syöminen (nirsoilu) myös lisäävät anoreksiariskiä ja lihomisen pelkoa. Geenit vaikuttavat voimakkaasti syömishäiriöiden esiintyvyyteen. Etenkin äidin raskauden aikainen hyvinvointi, ravitsemus, varhaislapsuus, mikro- ja makroympäristö, kulttuuri, traumaattiset tapahtumat sekä media vaikuttavat syömishäiriöiden esiintyvyyteen. Perimän osuudeksi syömishäiriön syntyyn on arvioitu olevan 50 – 80 %.

 

Syömishäiriöiden arvioidaan olevan yhtä voimakkaasti periytyviä sairauksia kuin esimerkiksi skitsofrenia. Syömishäiriöitä esiintyy kaikissa kulttuureissa. Eri syömishäiriöiden rajat ovat häilyviä ja hyppiminen syömishäiriöstä toiseen on liukuva.

"Pikkulapsena koetut arvottomuuden, riittämättömyyden, huonommuuden, rumuuden tunteet sekä koulukiusaaminen altistavat syömishäiriöille."

VAKAVAT SYÖMISHÄIRIÖT

Anoreksia nervosa
Anoreksiassa esiintyy ahdistuneisuutta, perfektionismia, huonoa muutoksen sietokykyä, pakko-oireisuutta, yksityiskohtiin takertumista ja taipumusta toimia aina tietyllä tavalla tiettyjen sisäisten sääntöjen mukaan. Anoreksiapotilailla esiintyy usein ensin energiansaantia rajoittava muoto, joka muuntuu osalla bulimiseksi anoreksiaksi. Heistä kolmanneksella anoreksia etenee bulimiaksi viiden vuoden sisällä.

Anoreksian vaikeusaste määritetään painoindeksin avulla:

  • lievä >17kg/m2
  • keskivaikea 16 – 16,99 kg/m2
  • vaikea 15 – 15,99 kg/m2
  • erittäin vaikea <15 kg/m2

Vaikeusastetta arvioidessa voidaan huomioida myös muut anoreksian oireet.

Anorexia nervosan oirekuva:

  • Alipaino ikään ja pituuteen nähden (85% ikään suhteutetusta odotetusta painosta).
  • Syömisen rajoittamisesta johtuva alipaino tai alipainoon pyrkiminen.
  • Energiansaannin rajoittaminen pakonomaisella laihduttamisella, vaikka on huomattavan alipainoinen.
  • Usein esiintyy myös pakonomaista urheilua.
  • Lihomisen pelko ja ”rasvakammo” potilaan omin sanoin täsmällisesti kertomana.
  • Ruokaa välttelevä käytös.
  • Oman kehonkuvan vääristymä; laihuutta ei tunnisteta/myönnetä.
  • Kuukautisten poisjääminen vähintään 3kk ajan.

Bulimia
Bulimiassa yhdistäviä persoonallisuuden piirteitä ovat usein riskinottaminen ja impulsiivisuus. Bulimia muuntuu merkittävällä osalla ihmisistä epätyypilliseksi ahmimis- tai ahmintahäiriöiksi.

Bulimia nervosan oirekuva:

  • Potilas osittaa kuvailemalla oman kehonkuvan vääristymistä tai huolta omasta kehonkuvastaan.
  • Kontrolloimaton ahmiminen, jota seuraa kompensatorinen käyttäytyminen (tyhjentäminen).
  • Ahmimis-tyhjentämiskohtauksia vähintään kerran viikossa kolmen kuukauden ajan.

EPÄTYYPILLISET SYÖMISHÄIRIÖT

Huolimatta termistä “epätyypillinen”, epätyypilliset syömishäiriöt ovat hyvin yleisiä. Epätyypilliset syömishäiriöt (EDNOS=Eating disorder not otherwise specified tai OSFED= Other Specified Feding and Eating Disorders) ovat lievempiä muotoja anoreksiasta ja bulimiasta. Ulkoisia merkkejä ei usein havaita ja ihmiset eivät itsekään tiedosta ongelmaa. Pitkään jatkuessaan epätyypillinen syömishäiriö voi olla hyvinkin haitallista terveydelle ja hyvinvoinnille.

 

Epätyypillinen anoreksia
Epätyypillinen laihuushäiriö eli anorexia nervosa atypica (ICD-diagnoosi F50.1) on anoreksian muoto, joka on lievempi sekä epätyypillinen. Ihminen voi kärsiä muilta piirteiltään tyypillisestä laihuushäiriöstä (anoreksia), mutta kuukautiset eivät ole jääneet pois tai painonlasku ei ole niin merkittävää.

 

Epätyypillinen bulimia
Epätyypillinen bulimia, ahmimishäiriö eli bulimia nervosa atypica (ICD-diagnoosi F50.3) on häiriö, jossa esiintyy harvemmin tyhjentymiskäyttäytymistä ja yltiöpäistä ahmintaa verrattuna bulimiaan. Tähän voi liittyä myös pakonomaisen liikunnan harrastamista.

 

Ahmintahäiriö
Ahmintahäiriö eli Binge Eating Disorder, BED (ICD-diagnoosi F50.8) on ahmimishäiriö ilman tyhjentäytymistä tai pakonomaista liikuntaa. Silloin ihminen ahmii ruokaa vähintään kerran viikossa kolmen kuukauden ajan. Suurimmalla osalla ahmintahäiriöisistä esiintyy lihavuutta (BMI yli 30kg/m2). Ylipainoista kehotetaan usein laihduttamaan, mikä voi pahentaa ahmintaoireilua. Ahminta aiheuttaa suurta psyykkistä kärsimystä, häpeää ja ahdistusta. Häiriö alkaa usein vasta aikuisiässä ja on yleinen keski-ikäisillä. Esiintyvyys on n. 2-3% ja sairaus on yleistymässä edelleen. Sairastuneista kolmasosa on miehiä.

 

Ahmintahäiriön oirekuva:

Potilaalla on toistuvia ahmintakohtauksia, jolloin hän nauttii suuria ruokamääriä, jotka selvästi ylittävät muiden syömismäärät vastaavassa ajassa ja tilanteessa, tai hänellä on tunne siitä, ettei kykene hallitsemaan eikä keskeyttämään syömistään.

Ahmintakohtaukseen liittyy vähintään kolme seuraavista:

  • Potilas syö epätavallisen nopeasti.
  • Potilas syö, kunnes hän tuntee olonsa epämukavan täydeksi.
  • Potilas syö suuria määriä, vaikkei hän ole nälkäinen.
  • Potilas syö yksin ollessaan, koska ruokamäärät hävettävät häntä.
  • Ylensyöntiä seuraavat itseinho, masennus ja syyllisyys.
  • Ahmintaoireeseen liittyy voimakasta ahdistuneisuutta.
  • Ahmintakohtauksia on vähintään kerran viikossa 3 kuukauden ajan.

ORTOREKSIA

Ortoreksia oireet mielletään usein pakonomaiseksi ravinnon tarkkailuksi. Ruokavalio on hyvinkin tarkka ja henkilöllä on fiksaatio syödä “oikein”. Ortoreksiaan liittyy usein pakonomainen liikunta. Ortoreksia ei ole diagnosoitava sairaus, mutta ortoreksia oireet lisäävät luonnollisestikin riskiä sairastua “viralliseen” syömishäiriöön kuten anoreksiaan. Ortoreksiaa sairastavilla esiintyy ravintoaineiden puutostiloja rajallisesta syömisestä johtuen.

 

Ortoreksiassa karsitaan ruoka-aineita pakonomaisesti ilman todellista syytä, esim. maidoton ruokavalio, gluteeniton ruokavalio, kasvisruokavalio, atkins-dieetti, vehnätön ruokavalio ja hiilihydraatiton ruokavalio.

  • Tuntuuko sinusta joskus siltä, että haluaisit syödä huoletta ilman, että mietit ruoan laatua?
  • Tuntuuko sinusta joskus siltä, että voisit käyttää vähemmän aikaa ruokaan ja enemmän elämiseen ja rakastamiseen?
  • Voisitko syödä toisen valmistaman aterian huoletta ja tarkkailematta mitä sinulle tarjotaan?
  • Etsitkö jatkuvasti tietoa miten ruoka on epäterveellistä sinulle?
  • Ovatko rakkaus, ilo ja luovuus toissijaisia täydellistä ruokavaliota noudattaessa?
  • Tunnetko syyllisyyttä tai itseinhoa, jos et noudata ruokavaliotasi täsmällisesti?
  • Tunnetko hallitsevasi omaa elämääsi kun seuraat ”oikeaa” ruokavaliota?
  • Ihmetteletkö koskaan, miten muut voivat syödä omia ruokiaan, samalla kun sinä tiedät kaikista parhaiten miten ihmisen tulisi syödä?

Jos vastasit useisiin kysymyksiin kyllä, saatat sairastaa ortoreksiaa.

LIHASDYSMORFIA

Lihasdysmorfiassa henkilö kokee tyytymättömyyttä omiin lihaksiinsa; niiden kokoon, epäsymmetrisyyteen taikka erottavuuteen. Tyytymättömyyden seurauksena tällaiset henkilöt pyrkivät välttelemään paikkoja, kuten uimarannat ja saunat, joissa joutuisivat olemaan vähissä vaatteissa. Omalla vaatetuksella saatetaan yrittää muuttaa ulkonäköä ja peittää “liian hoikkaa” vartaloa. Lihasdysmorfiasta kärsivät henkilöt yleensä pyrkivät korjaamaan kehoaan kasvattamalla lihasmassaa. Treenistä ja ruokavaliosta poikkeaminen saattaa aiheuttaa ahdistusta. Ruokavaliossa painotetaan proteiinia, jolloin se jää liian yksipuoliseksi. Oireyhtymä saattaa myös johtaa haitallisten aineiden, kuten anabolisten steroidien käyttöön. Häiriö alkaa yleensä murrosiässä tai nuorella aikuisiällä. Omasta ulkonäöstä jatkuva huolehtiminen on psyykkisesti erittäin uuvuttavaa ja voi heijastua myös ihmissuhteisiin. Vääristyneestä kehonkuvasta kärsivät hakeutuvat yleensä plastiikkakirurgiseen hoitoon. Kehonkuvan häiriön taustalla on yleensä erilaisia itsetuntoon liittyviä ongelmia.

STRESSIIN LIITTYVÄ YLENSYÖNTI

Stressi voi saada sinut tuntemaan itsesi nälkäiseksi, jolloin syöt aivan liikaa (ICD-diagnoosi F50.4) Stressi laukaisee hormoneja, jotka saavat sinut tuntemaan itsesi nälkäiseksi. Näläntunteeseen vaikuttaa myös väsymys, väsyneenä luulet olevasi nälkäisempi. Itsensä palkitseminen ruualla on yleinen tapa, mutta se kerryttää kiloja pitkässä juoksussa. Stressi on opittu tapa, samoin kuin ylensyöminenkin.

 

Kun tunnet olevasi stressaantunut, kokeile pysähtyä hetkeksi, vedä syvään henkeä ja kokeile mieluummin seuraavia tapoja:

  • Liikkuminen ja urheilu vähentävät stressiä.
  • Vedä 15-30min päiväunet, levähdä hetkeksi tai pidä kahvitauko.
  • Positiivinen ajattelu ratkaisee ongelmia.
  • Tee muutaman minuutin rentoutumisharjoitteita.
  • Tee jotain kivaa, ole spontaani.

PSYYKKISPERÄINEN OKSENTELU

Masennus, yksinäisyys ja ahdistuneisuus voivat aiheuttaa pahoinvointia ja oksentelua. Tätä oirekuvaa sanotaan psyykkisperäiseksi oksenteluksi (ICD-diagnoosi F50.5). Usein tällaiselle henkilölle ruoka ei maistu ja sen näkeminen aiheuttaa pahoinvointia ja oksentelua. Taustalla olevan syyn selvittäminen on avain asemassa.

LÄHTEET

 

Borg Patrik, elintarviketieteiden maisteri, ravitsemusasiantuntija. Syömiskäyttäytymisen ongelmat ja häiriintynyt syöminen.
Käypähoito suositus. Syömishäiriöt. 2014.
Lehtokari Vilma-Lotta. 2015. Epätyypilliset syömishäiriöt FinnTwin16-aineiston nuorilla naisilla. Pro gradu-tutkielma. Ravitsemustieteen osasto. Elintarvike- ja ympäristötieteen laitos. Helsingin yliopisto.
Mero Antti, Nummela Ari, Kalaja Sami & Häkkinen Keijo. Huippu-urheiluvalmennus. Teoria ja käytäntö päivittäisvalmennuksessa. VK-Kustannus Oy.
Syömishäiriöklinikka. http://www.syomishairioklinikka.com
Syömishäiriöliitto-Syli RY. http://www.syomishairioliitto.fi

 

Scroll Up
Sinnasport